Fyysistä kasvua säätelevät tekijät
Fyysinen kasvu on suurimmaksi osaksi solujen lukumäärän ja koon lisääntymistä. Elimillä on erilainen kasvunopeus lapsuuden eri ikäkausina. Vartalon suhteet muuttuvat ikäkaudesta toiseen ja joidenkin elinten sijainti muuttuu. Kaikkien kudosten kasvu ei pääty sittenkään, kun aikuisuus on saavutettu, esimerkiksi. hiukset kasvavat läpi elämän. Fyysinen kehitys ja kasvu ovat siis jatkuvia tapahtumia, jotka alkavat hedelmöitymisestä ja päättyvät ihmisen kuolemaan.
Lasten fyysistä kasvua säätelevät sekä elinympäristö että perintötekijät. Erirotuiset lapset kasvavat eritavalla. Perintötekijöiden ja ympäristön osuutta lapsen fyysiseen kasvuun ei voida erottaa toisistaan. Kasvua säätelevät perintötekijät ovat sidoksissa monien eri geenien yhteisvaikutukseen. Geenit määrittelevät tulevan kasvun 50-80 prosenttisesti. Lyhyiden vanhempien lapsista kasvaa keskimäärin lyhyempiä kuin pitkien vanhempien lapsista.
Raskauden aikana kohdun olot vaikuttavat sikiön kasvuun enemmän kuin perintötekijät. Jos lapsi kärsii sikiökaudella ravinnonpuutteesta, hidastuu hänen kasvunsa sen takia. Myös sairauksilla voi olla samanlaisia vaikutuksia. Kun lapsen ravitsemusta korjataan tai hän toipuu sairaudestaan, saavuttaa hän nopeasti normaalikasvun. Ainoastaan pitkäaikaiset vakavat sairaudet ja ravitsemushäiriöt aiheuttavat pysyvää kasvun hidastumista.
Lapsen kasvun eteneminen vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Kesällä, auringonvalo ilmeisesti kiihdyttää kasvua, sillä se vaikuttaa kasvua sääteleviin hormoneihin. Sekulaarinen kasvu tarkoittaa pitkällä aikavälillä tapahtuvaa kasvun muutosta. Suomessa kouluikäiset lapset ovat nykyisin 2cm pidempiä kuin ikäisensä viime vuosisadan alussa. Sekulaarisen kasvun syitä ovat sekä ympäristötekijät, kuten ravinto sekä perimä. Elinympäristön virkkeillä on myös merkitystä lapsen kasvuun ja kehitykseen ja lapsen fyysinen kasvu voi hidastua, jos hänen elinympäristössään on liian vähän virikkeitä.
Eri kudosten kasvu
Lapsen kasvun seuranta perustuu mittauksiin. Lapsen kasvun arvioimiseen tarvitaan tietoja eri ikäkausien normaalin kasvun rajoista. Tavallisimmin käytetyt fyysisen kasvun mitat ovat pituus ja paino, joille ovat tyypillisiä kahden ensimmäisen elinvuoden aikana tapahtuva nopea, vähitellen tasaantuva kasvu, leikki- ja kouluiässä tapahtuva tasainen kasvu ja murrosiässä tapahtuma kasvun kiihtyminen ja loppuminen. Elimien, luuston ja lihaksiston kasvu noudattavat samoja suuntaviivoja.
Muita elimiä nopeammin kasvavat kallo ja aivot. Vastasyntyneen aivot painavat neljäsosan aikuisen aivojen painosta mutta viisivuotiaan jo 90 prosenttia. Varhaislapsuudessa sukuelimet kasvavat hitaasti, kun taas murrosiässä vartalo kehittyy nopeasti aikuisuuteen. Imukudosta on muun muassa nielu- ja kitarisoissa, kateenkorvassa sekä suoliliepeessä, ja sillä on oma kasvutapansa. Imukudoksen määrä lisääntyy murrosikään asti, mutta vähenee puoleen kun murrosikä on saavutettu. Pojilla on ihonalaista rasvakudosta syntymähetkellä vähemmän kuin tytöillä, ja se lisääntyy sekä pojilla että tytöillä keskimäärin 9 kuukauden ikään saakka. Tämän jälkeen sen määrä alkaa jälleen vähentyä.
Ruumiinosien keskinäisten suhteiden muuttuminen
Lasten ruumiinosien keskinäiset suhteet muuttuvat kasvun aikana. Mittasuhteiden muuttumista seurataan lapsen istumapituuden avulla. Vastasyntyneellä jalkojen osuus on kolmasosa koko pituudesta, mutta aikuisella niiden osuus on noin puolet. Pään osuus taas on vastasyntyneellä neljäsosa ruumiin pituudesta ja aikuisella vain kahdeksasosa.
Sikiön kasvu on aluksi nopeaa solujen jakautumista ja erikoistumista elimistön eri tehtäviä varten. Lapsuudenaikaista kasvua säätelevät kilpirauhasen erittämä tyroksiini ja aivolisäkkeen erittämä kasvuhormoni. Vastasyntynyt lapsi on noin 50cm pitkä, pituus lisääntyy keskimäärin 24cm ensimmäisenä elinvuotena, jolloin kasvu on erittäin nopeaa. Tämän jälkeen pituutta kertyy noin 6cm:n vuosivauhtia. Murrosiässä sukupuolihormonit aiheuttavat nopean kasvupyrähdyksen. Samat hormonit aiheuttavat lopulta luiden kasvuviivojen luutumisen ja kasvun pysähtymisen. Kasvu hidastuu nopeasti kasvupyrähdyksen jälkeen, ja nuori saavuttaa 18 vuoden ikään mennessä lopullisen pituutensa.
Vastasyntyneellä lapsella on painoa noin 3 500 g. Paino alenee noin 10 prosenttia ensimmäisten elinpäivien aikana nestehukan vuoksi, jonka seurauksena lapsi saavuttaa uudelleen syntymäpainonsa noin viikon kuluttua syntymästä. 4-5 kuukauden ikään mennessä syntymäpaino kaksinkertaistuu ja kolminkertaistuu ensimmäisen elinvuoden loppuun mennessä. Painonkehityksen yksilölliset vaihtelut voivat olla erittäin suuria, pääasia on että lapsi voi hyvin, on tyytyväinen ja että hänen kasvunsa etenee tasaisesti hänen omalla kanavallaan kasvukäyrästöllä.
Vastasyntyneen lapsen pään ympärysmitta on noin 35cm, puolivuotiaan 44cm ja yksivuotiaan 47cm. Päänympärys kasvaa 3cm toisen ikävuoden aikana, jonka jälkeen se kasvaa 1cm vuosittain koko kasvukauden ajan. Vastasyntyneen lapsen kallon saumat ovat avoimet, ja hänen kallossaan on kaksi aukiletta: kolmiomainen taka-aukile ja vinoneliön muotoinen etuaukile. Taka-aukile sulkeutuu ensimmäisen elinkuukauden aikana ja etuaukile toisen elinvuoden puolivälissä. Aukileet ovat tarpeen, jotta kallon luut antaisivat myöten aivojen nopealle kasvulle varhaislapsuudessa.
aukile.
Luusto kypsyy jokaisella yksilöllä samalla tavalla. Röntgenkuvasta näkyvien luutumistumakkeiden avulla voidaan arvioida luuston kypsymistä. Tyttöjen luusto kehittyy aiemmin kuin poikien.
Vastasyntyneen selkäranka on lapsen asennon mukaan suora tai kumara. Selkärangan normaalit mutkat kehittyvät vähitellen sitä mukaan kuin lapsi alkaa hallita niska-, hartia- ja selkälihaksiaan. Lapsen vatsa työntyy eteen ja hänen selkänsä näyttää notkolta ensimmäisten elinvuosien aikana kun lapsen vatsaontelon elimet ovat melko suuret ja vatsalihakset heikot. Notkoselkäisyys häviää kuitenkin kouluikään mennessä. Myös pihtipolvisuus ja länkisäärisyys ovat normaaleja lapsen ikävaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Imeväisiän ajan lapsella on länkisääret, leikki-iässä hän on pihtipolvinen, mutta hänen jalkansa suoristuvat leikki-ikään mennessä. Parivuotiaaksi asti lapsella on myös lattajalat, ja vasta leikki-iässä jalan holvikaaret ovat kehittyneet.
Hampaiden kehittyminen
Ensimmäiset maitohampaiden aiheet ilmaantuvat sikiölle jo toisen raskauskuukauden aikana. Noin. 5. sikiökuukauden ja lapsen 1. elinvuoden välisenä aikana maitohampaat mineralisoituvat. Hampaiden puhkeaminen ja juurten kasvu kestää 3. ikävuoteen saakka. Sikiön maitohampaiden kehitykseen vaikuttaa äidin ruokavalio. Sen takia äidin on huolehdittava erityisesti riittävästä kalsiumin saannista.
Raskauden aikana myös pysyvien hampaiden aiheet kehittyvät, ja niiden mineralisaatio jatkuu lapsen syntymästä aina toiselle vuosikymmenelle saakka. Syntymän jälkeen lapsen ravinnolla on ratkaiseva vaikutus pysyvien hampaiden laadun kehitykseen. Vitamiinien, proteiinien ja kivennäis- ja hivenaineiden riittävän ja tasapainoisen saannin merkitys on ilmeinen. Hampaiden puhkeamisikä ja -järjestys vaihtelevat suuresti. Yleensä tytöille puhkeaa pysyvät hampaat aiemmin kuin pojille.
Fyysinen kasvu on suurimmaksi osaksi solujen lukumäärän ja koon lisääntymistä. Elimillä on erilainen kasvunopeus lapsuuden eri ikäkausina. Vartalon suhteet muuttuvat ikäkaudesta toiseen ja joidenkin elinten sijainti muuttuu. Kaikkien kudosten kasvu ei pääty sittenkään, kun aikuisuus on saavutettu, esimerkiksi. hiukset kasvavat läpi elämän. Fyysinen kehitys ja kasvu ovat siis jatkuvia tapahtumia, jotka alkavat hedelmöitymisestä ja päättyvät ihmisen kuolemaan.
Lasten fyysistä kasvua säätelevät sekä elinympäristö että perintötekijät. Erirotuiset lapset kasvavat eritavalla. Perintötekijöiden ja ympäristön osuutta lapsen fyysiseen kasvuun ei voida erottaa toisistaan. Kasvua säätelevät perintötekijät ovat sidoksissa monien eri geenien yhteisvaikutukseen. Geenit määrittelevät tulevan kasvun 50-80 prosenttisesti. Lyhyiden vanhempien lapsista kasvaa keskimäärin lyhyempiä kuin pitkien vanhempien lapsista.
Raskauden aikana kohdun olot vaikuttavat sikiön kasvuun enemmän kuin perintötekijät. Jos lapsi kärsii sikiökaudella ravinnonpuutteesta, hidastuu hänen kasvunsa sen takia. Myös sairauksilla voi olla samanlaisia vaikutuksia. Kun lapsen ravitsemusta korjataan tai hän toipuu sairaudestaan, saavuttaa hän nopeasti normaalikasvun. Ainoastaan pitkäaikaiset vakavat sairaudet ja ravitsemushäiriöt aiheuttavat pysyvää kasvun hidastumista.
Lapsen kasvun eteneminen vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Kesällä, auringonvalo ilmeisesti kiihdyttää kasvua, sillä se vaikuttaa kasvua sääteleviin hormoneihin. Sekulaarinen kasvu tarkoittaa pitkällä aikavälillä tapahtuvaa kasvun muutosta. Suomessa kouluikäiset lapset ovat nykyisin 2cm pidempiä kuin ikäisensä viime vuosisadan alussa. Sekulaarisen kasvun syitä ovat sekä ympäristötekijät, kuten ravinto sekä perimä. Elinympäristön virkkeillä on myös merkitystä lapsen kasvuun ja kehitykseen ja lapsen fyysinen kasvu voi hidastua, jos hänen elinympäristössään on liian vähän virikkeitä.
Eri kudosten kasvu
Lapsen kasvun seuranta perustuu mittauksiin. Lapsen kasvun arvioimiseen tarvitaan tietoja eri ikäkausien normaalin kasvun rajoista. Tavallisimmin käytetyt fyysisen kasvun mitat ovat pituus ja paino, joille ovat tyypillisiä kahden ensimmäisen elinvuoden aikana tapahtuva nopea, vähitellen tasaantuva kasvu, leikki- ja kouluiässä tapahtuva tasainen kasvu ja murrosiässä tapahtuma kasvun kiihtyminen ja loppuminen. Elimien, luuston ja lihaksiston kasvu noudattavat samoja suuntaviivoja.
Muita elimiä nopeammin kasvavat kallo ja aivot. Vastasyntyneen aivot painavat neljäsosan aikuisen aivojen painosta mutta viisivuotiaan jo 90 prosenttia. Varhaislapsuudessa sukuelimet kasvavat hitaasti, kun taas murrosiässä vartalo kehittyy nopeasti aikuisuuteen. Imukudosta on muun muassa nielu- ja kitarisoissa, kateenkorvassa sekä suoliliepeessä, ja sillä on oma kasvutapansa. Imukudoksen määrä lisääntyy murrosikään asti, mutta vähenee puoleen kun murrosikä on saavutettu. Pojilla on ihonalaista rasvakudosta syntymähetkellä vähemmän kuin tytöillä, ja se lisääntyy sekä pojilla että tytöillä keskimäärin 9 kuukauden ikään saakka. Tämän jälkeen sen määrä alkaa jälleen vähentyä.
Ruumiinosien keskinäisten suhteiden muuttuminen
Lasten ruumiinosien keskinäiset suhteet muuttuvat kasvun aikana. Mittasuhteiden muuttumista seurataan lapsen istumapituuden avulla. Vastasyntyneellä jalkojen osuus on kolmasosa koko pituudesta, mutta aikuisella niiden osuus on noin puolet. Pään osuus taas on vastasyntyneellä neljäsosa ruumiin pituudesta ja aikuisella vain kahdeksasosa.
Sikiön kasvu on aluksi nopeaa solujen jakautumista ja erikoistumista elimistön eri tehtäviä varten. Lapsuudenaikaista kasvua säätelevät kilpirauhasen erittämä tyroksiini ja aivolisäkkeen erittämä kasvuhormoni. Vastasyntynyt lapsi on noin 50cm pitkä, pituus lisääntyy keskimäärin 24cm ensimmäisenä elinvuotena, jolloin kasvu on erittäin nopeaa. Tämän jälkeen pituutta kertyy noin 6cm:n vuosivauhtia. Murrosiässä sukupuolihormonit aiheuttavat nopean kasvupyrähdyksen. Samat hormonit aiheuttavat lopulta luiden kasvuviivojen luutumisen ja kasvun pysähtymisen. Kasvu hidastuu nopeasti kasvupyrähdyksen jälkeen, ja nuori saavuttaa 18 vuoden ikään mennessä lopullisen pituutensa.
Vastasyntyneellä lapsella on painoa noin 3 500 g. Paino alenee noin 10 prosenttia ensimmäisten elinpäivien aikana nestehukan vuoksi, jonka seurauksena lapsi saavuttaa uudelleen syntymäpainonsa noin viikon kuluttua syntymästä. 4-5 kuukauden ikään mennessä syntymäpaino kaksinkertaistuu ja kolminkertaistuu ensimmäisen elinvuoden loppuun mennessä. Painonkehityksen yksilölliset vaihtelut voivat olla erittäin suuria, pääasia on että lapsi voi hyvin, on tyytyväinen ja että hänen kasvunsa etenee tasaisesti hänen omalla kanavallaan kasvukäyrästöllä.
Vastasyntyneen lapsen pään ympärysmitta on noin 35cm, puolivuotiaan 44cm ja yksivuotiaan 47cm. Päänympärys kasvaa 3cm toisen ikävuoden aikana, jonka jälkeen se kasvaa 1cm vuosittain koko kasvukauden ajan. Vastasyntyneen lapsen kallon saumat ovat avoimet, ja hänen kallossaan on kaksi aukiletta: kolmiomainen taka-aukile ja vinoneliön muotoinen etuaukile. Taka-aukile sulkeutuu ensimmäisen elinkuukauden aikana ja etuaukile toisen elinvuoden puolivälissä. Aukileet ovat tarpeen, jotta kallon luut antaisivat myöten aivojen nopealle kasvulle varhaislapsuudessa.
aukile.Luusto kypsyy jokaisella yksilöllä samalla tavalla. Röntgenkuvasta näkyvien luutumistumakkeiden avulla voidaan arvioida luuston kypsymistä. Tyttöjen luusto kehittyy aiemmin kuin poikien.
Vastasyntyneen selkäranka on lapsen asennon mukaan suora tai kumara. Selkärangan normaalit mutkat kehittyvät vähitellen sitä mukaan kuin lapsi alkaa hallita niska-, hartia- ja selkälihaksiaan. Lapsen vatsa työntyy eteen ja hänen selkänsä näyttää notkolta ensimmäisten elinvuosien aikana kun lapsen vatsaontelon elimet ovat melko suuret ja vatsalihakset heikot. Notkoselkäisyys häviää kuitenkin kouluikään mennessä. Myös pihtipolvisuus ja länkisäärisyys ovat normaaleja lapsen ikävaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Imeväisiän ajan lapsella on länkisääret, leikki-iässä hän on pihtipolvinen, mutta hänen jalkansa suoristuvat leikki-ikään mennessä. Parivuotiaaksi asti lapsella on myös lattajalat, ja vasta leikki-iässä jalan holvikaaret ovat kehittyneet.
Hampaiden kehittyminen
Ensimmäiset maitohampaiden aiheet ilmaantuvat sikiölle jo toisen raskauskuukauden aikana. Noin. 5. sikiökuukauden ja lapsen 1. elinvuoden välisenä aikana maitohampaat mineralisoituvat. Hampaiden puhkeaminen ja juurten kasvu kestää 3. ikävuoteen saakka. Sikiön maitohampaiden kehitykseen vaikuttaa äidin ruokavalio. Sen takia äidin on huolehdittava erityisesti riittävästä kalsiumin saannista.
Raskauden aikana myös pysyvien hampaiden aiheet kehittyvät, ja niiden mineralisaatio jatkuu lapsen syntymästä aina toiselle vuosikymmenelle saakka. Syntymän jälkeen lapsen ravinnolla on ratkaiseva vaikutus pysyvien hampaiden laadun kehitykseen. Vitamiinien, proteiinien ja kivennäis- ja hivenaineiden riittävän ja tasapainoisen saannin merkitys on ilmeinen. Hampaiden puhkeamisikä ja -järjestys vaihtelevat suuresti. Yleensä tytöille puhkeaa pysyvät hampaat aiemmin kuin pojille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti