Kehitysheijasteet ja refleksit ovat synnynnäisiä, automatisoituneita liikkeitä, joiden toiminnasta vastaavat selkäydin ja aivorunko. Ensimmäisen ikävuoden aikana lähes kaikki kehitysheijasteet katoavat.
Vauva aistii ympäristöään monella eri tavalla ja reagoi siihen aktiivisesti eikä vain passiivisin refleksein ja heijastein. Uudet tutkimustulokset osoittavat että vauvalla on paljon omista havainnoista lähteviä liikkeitä.
Kun puhutaan sensomotorisesta (senso=aisteihin perustuva) kehityksestä, sillä meinataan sitä että lapsi oppii aistiensa avulla reagoimaan ympäristönsä ärsykkeisiin, esim. kun lapsi kurottelee kädellään värikästä lelua kohti.
Vastasyntyneen kehitysheijasteista moron heijaste on tärkein. Jokaisella terveellä vastasyntyneellä lapsella se saadaan aikaan sillä tavalla että lasta kohotetaan alustalta vasemmalla kädellä oikean käden tukiessa päätä.
Lapsi ojentaa molemmat ala- ja yläraajansa symmetrisesti kun pään annetaan yhtäkkiä pudota vähän matkaa. Jos tämä heijaste puuttuu vauvalta niin se viittaa vakavaan aivovaurioon. Kolmen kuukauden ikään mennessä tämä heijaste häviää.
Imemis- ja etsimisheijaste ovat myös tärkeitä kehitysheijasteita. Kutittamalla lapsen poskea ja antamalla lapsen suuhun äidin rinta saadaan esiin nämä heijasteet. Tämä heijaste säilyy ensimmäisten elinkuukausien ajan.
Asymmetrinen tooninen niskaheijaste saadaan aikaan kääntämällä lapsen päätä sivulle. Tällöin saman puolen raajat ojentuvat ja vastakkaisen puolen raajat vetäytyvät koukkuun. Tämä heijaste säilyy terveellä vauvalla parin kuukauden ikään.
Käsien ja jalkojen tarttumisheijasteet voidaan todeta vauvalla asettamalla etusormi jalkapohjaan tai vaihtoehtoisesti kämmeneen jolloin lapsi tarttuu sormeen sormillaan tai varpaillaan. Kolmen ensimmäisen elinkuukauden ajan ilmenee tämä heijaste.
Kävelyheijaste ilmenee vauvalla vain parin ensimmäisen viikon ajan. Vauva alkaa kävellä kun häntä kannetaan kainaloista pystyasennossa ja hänen varpaillaan kosketaan jotakin alustaa. Tämä on refleksinomaista toimintaa eikä suinkaan merkki valmiuksista opetella kävelemään.
Suojeluheijasteet eivät ilmene vielä vauvan syntyessä, ne ovat kehittyneempiä refleksejä. Ensiksi kehittyvät suojeluheijasteet eteen noin puolen vuoden iässä. Tällöin, kun vauva asetetaan vatsalleen makuulle ottaa hän käsillään alustasta vastaan. Suojeluheijaste sivulle kehittyy, kun lapsi oppii istumaan ilman tukea noin yhdeksän kuukauden ikäisenä. Suojeluheijaste taakse kehittyy viimeisenä lähempänä yhden vuoden ikää. Tällöin lapsi osaa ottaa myös käsillään vastaan kaatuessaan istualtaan taaksepäin.
Vastasyntyneen aistit
-Näkö
-Kuulo
-Maku
-Tunto
-Haju
Vaihe 2: Opitut ja tahdonalaiset liikkeet
Kehitysheijasteet alkavat syrjäytyä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, kun lapsi kehittää isojen aivojen alaisia mutkikkaampia opittuja ja tahdonalaisia liikkeitä. Motoristen taitojen oppimisen edellytyksenä onkin, että kehitysheijasteet väistyvät. Kulttuurien välillä on todettu myös olevan eroja motoristen taitojen oppimisessa. Karkeamotorinen kehitys liittyy liikkumiseen tarvittavien lihasten toimintaan.
Hienomotoriikka puolestaan tarkoittaa pienten lihasten toimintojen kehittymistä, joka ilmenee esim. käden taitojen kehittymisenä.
Kuukauden ikään mennessä lapsi kykenee kääntämään päänsä sivulle ollessaan makuuasennossa. 1-1,5 kuukauden ikäisen lapsen niskalihakset ovat vahvistuneet niin, että hän kannattelee päätään pystyasennossa ollessaan vatsallaan, ja 2-3 kuukauden ikäinen lapsi jaksaa kohottaa ylävartalonsa käsiensä varaan.
Kolmen kuukauden iässä lapsi yrittää tarttua esineeseen huitaisemalla sitä kädellään. Kuukautta myöhemmin hänen käden ja silmän yhteistyö toimii siten, että hän kykenee tarttumaan esineeseen kaksin käsin ja vie yleensä kaiken käteensä saamansa suuhun tutkiakseen sitä. Neljän kuukauden iässä lapsi osaa jo kääntyä vatsalta selälleen ja puolivuotias lapsi pysyy istuma-asennossa jo lyhyitä aikoja. Hän kuitenkin tarvitsee tuen selkänsä taakse, koska suojeluheijastetta taakse ei ole vielä kehittynyt. Vasta 7-8 kuukauden iässä lapsi kykenee istumaan ilman minkäänlaista tukea. Kahdeksan kuukauden ikäinen lapsi kurkottelee esineitä säätelemällä ruumiinliikkeitään ja siirtämällä painopistettään puolelta toiselle. Painopisteen siirto mahdollistaa vauvalle ryömimisen ja konttaamisen myös myöhemmin. Yhdeksän kuukauden ikäisenä vauva kykenee seisomaan tukea vasten ja yrittää myös itse nousta seisomaan. Hän kykenee myös poimimaan peukalon ja etusormen väliin pieniä esineitä, tätä kutsutaan pinsetti otteeksi. Lapsi alkaa seistä ilman tukea, kävellä tuettuna ja vähitellen ottaa myös ensiaskeleensa ilman tukea. Kehitys on kuitenkin yksilöllistä ja lasten välillä saattaa olla suuriakin eroja motorisessa kehityksessä.
Kaksivuotiaana lapsi kävelee portaissa tasa-askelin, osaa pukea päällensä osan vaatteistaan ja potkaista palloa. Kolmevuotiaana lapsi osaa jo ajaa kolmipyöräisellä polkupyörällä, osaa laittaa pukeutuessaan napit itse kiinni ja kävelee portaat vuoroaskelin. Neljävuotiaana hän osaa hyppiä yhdellä jalalla. Viisivuotiaana lapsi oppii hiihtämään ja ajamaan kaksipyöräisellä polkupyörällä.
Vaihe 3: Perusliikkuminen
Perusmotoriikan harjoitteluvaihe on vahvimmillaan varsinaisessa leikki-iässä eli kaksivuotiaasta seitsemänvuotiaaksi. Hän on innoissaan oppiessaan sitomaan kengännauhansa tai ajamaan pyörällä ilman apua. Läheisten ihmisten kannustus on erittäin tärkeää tässä vaiheessa motoristen taitojen kehittymiseksi. Lapsen on saatava harjoitella oppiakseen.
Vaihe 4: Motoriikan harjaantuminen
Lapsi harrastaa paljon kun hän saavuttaa kouluiän. Hänen päiväänsä sisältyy paljon liikkumista, leikkimistä, kiipeilyä, piirtämistä, lukemista, hyppimistä ja monenlaista sekä hieno- että karkeamotoriikkaa hiovaa toimintaa. Urheilusta tulee tärkeä osa elämää monelle tytölle ja pojalle, mutta lapsi voi kuitenkin olla kiinnostunut yhtä lailla sellaisesta harrastuksesta johon liittyy hienomotoristen taitojen harjoittamista.
Tässä vaiheessa saavutetut onnistumisen kokemukset luovat pohjaa lapsen myöhemmälle käsitykselle aktiivisena toimijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti